sunnuntai 27. elokuuta 2017

Sana sunnuntaille: Muista pyhittää tiskaushetkesi

(Esikuva: Mummun astiakaappi.)

Taustamusiikkina: Tiskarin polkka.








Kun muutimme Manhattanille, keittiössä ei ollut tiskikonetta.
- Aivan ihanaa, sisäinen ajattelijani sanoi. Vettä ja meditointia.
- Ruoka on ruuan makuista, sanoo sisäinen kulinaristini. Ei enää astianpesukoneen makuisia lautasia.

Äs niinkuin sunnuntai ja siivouspäivä. Kello kymmenen jotkut menevät jumalanpalvelukseen, jotkut alkavat tiskaamaan. Muutenkin, aina kaiken tärkeän tehtävän edessä on ensin tiskattava, ennenkuin voi keskittyä muuhun tekemiseen.

Floridan osavaltion yliopiston tutkijat toteuttivat tutkimuksen, jossa tutkijoille selvisi, että tietoisten tiskaajien hermostuneisuus laski 27 prosenttia ja heidän mielensä inspiraatio kasvoi 25 prosentilla.





Käsin tiskatessa jokaisen astian ja aterimen kanssa muodostaa oman henkilökohtaisen suhteen. Konmari-metodissa kiitetään jokaista tavaraa, ja esimerkiksi jokaista sukkaa, kun niitä viikataan laatikkoon. Samoin se on astioiden kanssa. 

Enää ei astiakaapeista löydy mitään epäkaunista, mitä ei jaksaisi katsella (lue tiskata) tai hyväksy. Eihän epämiellyttäviä suhteita kannata ylläpitää. Jotain on hyväksyttävä käytännöllisyyden vuoksi. Kompromisseja, sanoo Elämä. Hyvällä tavalla.


Asioista on aina monta näkemystä.
- Haloo, miten joku voi tulla toimeen ilman tiskikonetta?!
- Ei tulis kuuloonkaan, että likaset astiat on sekasin tiskipyöydällä. 
- Hirveää, sanoo joku. Ei lainkaan ekologista. 
No, käytän samaa maalaisjärkistä metodia, kuin historian kulussa olen nähnyt ja oppinut. Astiat tiskataan toisessa altaassa/vadissa ja huuhteluvesi on toisessa. Ei siis juoksevaa vettä. Tiskikertoja (lue meditaatiota) on pienessä taloudessa kaksi viikossa. Tiskit kootaan tiskilaatikkoon, joka on kaapissa piilossa. 
Ja vieläkin joku päivittelee. :)





Aika pysähtyy. Mummulassa kuivasin aterimia mummun astiakaapin pieniin laatikoihin; veitset, haarukat, lusikat ja pikkulusikat tulivat kukin omaan laatikkoonsa (esikuva). Nyt kaappi löytyy omasta keittiöstä; astiakaappi on muuttunut kirjakaapiksi. 
Kotona pääsin huuhtelemaan astioita; 70-luvun keittiössä oli kirkkaat vihreät kaapinovet, väri, joka löytyy vielä tuolin pohjasta, kun kääntää Askon tuolit väärinpäin. Jääkaapin ovessa oli keltaoransseja Flora-kukkatarroja, joissa oli ruskea keskusta. Näin kuvittelen muistavani. Kuvaa en kuvahaulla löytänyt.



Alkuperäinen väri näkyy tuolin pohjasta.



Mummulta perityt lautaset löytyvät edelleen kuivauskaapista.







































Tiskaamisen riemua!
(Tavalla tai toisella)











perjantai 14. huhtikuuta 2017

Eteisessä ei ole yhtään Jeesusta


Miten monta Jeesusta voi löytyä pienestä kaksiosta Manhattanilla? eli Pitkäperjantain bloggaus vuokrakaksion uumenista.
























































Tämä kuva ei ole heikkohermoisille. Taivaaseen ei päästä ikkunoita pesemällä :)

Hyvää pääsiäistä!






tiistai 4. lokakuuta 2016

Siiri muutti kolme päivää aikaisemmin





Huoneeni Manhattanilla. 




Siiri on asunut meillä vuodesta 2013. 
Sitä ennen hän on noin kolmenkymmenen vuoden ajan pitänyt yllään Hämeen tai Muolaan kansallispukua ja hiukset ovat olleet lyhyet ja blondit. 
Nyt Muolaasta on muistona enää muolaalaisen isoisän hattu.






































Kässäpussin piti tietenkin olla ns. keltainen, kun langatkin on.